Tilkkutäkki

Tämä juttu tilkkutöistä alkaa verhoista. Ennen vaihdoin verhoja vähintään kaksi kertaa vuodessa: syksyisin ja keväisin ja mahdollisesti ripustin jouluksi jouluverhot. Verhoja siis kertyi kaappeihin useita ja kun kotikin on vaihtunut, vanhoja verhoja oli jossain vaiheessa ihan valtavasti. Nykyelämässäni ihmettelen, miten jaksoin mokomaa, sillä nyt samat verhot ovat olleet paikallaan jo useiden vuosien ajan. Ja kun tässä keväällä sain ihme kyllä itsestäni niin paljon irti, että pesin koko kodin ikkunat, pesin myös kovasti pölyyntyneet verhot. Ja ripustin ne samat takaisin.

Mutta siis tilkkutöihin. Olen käyttänyt vanhoja verhojani, etenkin puuvillakankaisia, tilkkutöihin. Viime aikoina olen etsinyt sängynpeittokangasta pieneen makuuhuoneeseen ja käynyt jo useammankin kerran kangaskaupassa etsimässä sopivaa, kunnes älysin kaivella kaappieni sisältöä. Ja kas - löysin tämän tilkkutäkin, johon olen käyttänyt kolmea yksiväristä puuvillakangasta: mustaa, valkoista ja violettia. Se on toteutettu ns. hirsimökkitekniikalla.

Netistä voi löytää ihan oikeitakin, tilkkutöiden ammattilaisten tekemiä hirsimökkitekniikkaohjeita (esimerkiksi täältä), mutta minähän en mitään ohjeita käytä. Peitto on koottu palasista, joissa jokaisessa on violetti neliönmuotoinen kangas keskellä ja sen ympärille sitten ommeltu vuorotellen mustia, valkoisia ja violetteja kaitaleita yksi sivu kerrallaan. Työtapa vaatii kyllä etukäteissuunnittelua ja toisaalta onnistuneen lopputuloksen kannalta olisi tärkeää, että kaitaleet ovat keskenään yhtä leveitä eli siis niin sanottua huolellisuutta. Oma toteutukseni ei ole ihan täsmällinen ainakaan noiden kaistaleiden leveyden suhteen, mutta sitä ei kauempaa huomaa, eikä läheltä katsojista kukaan uskalla sanoa mitään! Syvyysvaikutelma syntyy mustien ja valkoisten kaistaleiden sommittelusta ja näkyy mielestäni näissä valokuvissa selkeästi. 


Tietysti se on vielä kokonaan päättämättä, sopiiko tämä peitto lainkaan sisustukseen.