Kaksi lasisydäntä

Lasinsulatus on ollut palkitsevimpia viime aikoina opettelemiani työtapoja. Etukäteen olin ajatellut tekeväni lasista pääasiassa koruja ja korunosia. Tässä tavoitteessa olen sekä onnistunut että epäonnistunut, minulle korujen tekemisessä haastavinta tuntuu olevan koko, teen helposti kaikista liian suuria kappaleita. Lasiset esineet ovat kuitenkin melko painavia, mikä vähentää niiden käyttökelpoisuutta ja lisää särkymisriskiä. Olenkin siirtynyt korujen sijaan haaveilemaan muista käyttö- ja koriste-esineistä. Tässä kuitenkin kaksi lasikorua.

Punaisessa lasiriipuksessa läpikuultavan lasin keskellä on koristeena dichroic- eli avaruus- tai korulasia. Dichroicia valmistetaan lisäämällä lasimassaan valmistusvaiheessa ohuen ohuita kerroksia erilaisia metalleja tai metallioksideja kuten kultaa, hopeaa, titaniumia, kromia, alumiinia, zirkoniumia, magnesiumia tai silikonia, jotka sitten tiivistyvät muodostaen lasin pinnalle kiiltävän kristallirakenteen.  Dichroic on lasina arvokasta, mikä johtuu sekä sen valmistustavasta että käytetyistä materiaaleista.

Kirjava rintakoru on tehty kasaamalla mustalle enemmän tai vähemmän sydämen muotoisen lasipohjan päälle erivärisiä lasimurskeita: opaakkia punaista ja mustaa sekä pieniä, usean värisiä dichroic-palasia keoksi. Sulatusvaiheessa palat ovat tarttuneet toisiinsa ja peittävät koko pinnan. Rintakorun korkeus on noin 6 cm ja paksuuskin lähes 0,5 cm ja se on painava (punnitsisin, jos olisi sopiva vaaka). Neula, jolla korun voi kiinnittää vaatteeseen, on liimattu valmiiseen työhön askartelukaupasta saatavalla koruliimalla kuten esimerkiksi Rayher Schmuckstein-Kleberillä, joka kestää jopa kylmän (30 C) vesipesun. 

Tommy Tabermannin runo Kammiovärinää kokoelmasta Alaston (2003), sopii vallan mainiosti tämän jutun loppuun. Sillä vähään aikaan en ole ajatellut tehdä lisää sydämiä. Ei siksi, että olisin jotenkin kyllästynyt niihin, vaan siksi, että minun on etsittävä ja kenties löydettävä muitakin muotoja.

Sydämestä ei koskaan tiedä

seistäkö hiljaa paikallaan ja odottaa

vai juosta kohti ja perään?

Se värisee omia aikojaan

kuin lehti

jota tuulenpuuska hipaisee

Sydäntä kun etsii

ei tiedä mitä etsii

Sydämen kun löytää,

löytää avaimet kahteen porttiin:

taivaan ja helvetin

Eikä missään lue

kumpi on kumpi