Sulatuslasia Mondrianin malliin

Sulatuslasi on tekniikkana yksinkertainen: leikataan lasista palasia ja sommitellaan ne yhteen vaikkapa kirkkaan lasilevyn päälle, sulatetaan uunissa ensimmäisessä poltossa tasaiseksi ja sitten toisessa poltossa muotin päällä muotoon. Mutta eihän se tietenkään ihan noin yksinkertaista todellisuudessa ole. Ensinnäkin lasille tyypillisesti kaikki värit eivät näytä ennen sulatusta samalta kuin sulatuksen jälkeen; tämä koskee etenkin läpikuultavia punaisia värejä, jotka myös sattuvat olemaan suosikkejani. Toisekseen lasista ei voi leikata kaiken muotoisia palasia ilman oikeita työvälineitä tai edes niiden avulla. Ylipäätään lasin leikkaaminen on haastavaa, eikä käsityöläinen voi välttyä pikku (tai vähän isommiltakaan) haavoilta. Erilaisia lasilaatuja ei välttämättä voi yhdistellä, sillä on mahdollista, että ne käyttäytyvät eri tavoin uunipolton aikana.

Tässä lasivadissa kirkkaalle lasilevylle on sommiteltu mustien reunojen väliin opaakkeja valkoisia, sinisiä ja punaisia neliöitä ja suorakaiteita. Työn edistyessä tuli kantapään kautta opittua, että mustien ohuiden kappaleiden leikkaaminen on vaikeaa, sillä musta lasi on todella kovaa. Valkoinen on vastaavasti selvästi pehmeämpää, joten sen leikkaaminen on taas huomattavasti helpompaa, värilliset lasit jotain siltä väliltä. Suorien kappaleiden aikaansaaminen ja oikeaan mittaan leikkaaminen on kuitenkin väristä riippumatta hankalaa. Tasoksi sulattamisen jälkeen työ on laitettu loivasti koveran suorakulmaisen muotin päälle ja tehty toinen poltto, jossa vati on saanut lopullisen muotonsa.

Ideaa sommitteluun on saatu 1917 perustetun hollantilaisen de Stijl (suom. Tyyli) -ryhmän taiteilijalta Piet Mondrianilta (1872-1944). Tyylisuunta on abstraktinen ja korostaa äärimmäistä yksinkertaisuutta niin arkkitehtuurissa kuin maalaustaiteessakin käyttäen etupäässä vaaka- ja pystysuoria viivoja ja suorakaiteita. Värejä ovat punainen, keltainen sekä sininen ja niiden apuna musta, harmaa ja valkoinen. Tyylisuuntaan kuuluu symmetrian välttäminen ja esteettisen tasapainon saavuttaminen vastakohtien avulla.

“Composition With Yellow, Red, Black, Blue, and Grey”  by Piet Mondrian 1920, Stadelijk Museum Amsterdam

Mondrianista innoitusta sai myös edesmennyt Yves Saint Laurent, se on nähtävissä selkeästi näissä mekoissa, jotka ovat vuoden 1967 malliston mukaisia ja tässä kuvassa esillä Pariisissa vuonna 2002 pidetyssä jäähyväisnäytöksessä.

Suomalaisen Novita -neulelehden tämän kesän numerossa on viisi neuleohjetta naisten asuista - poolopusero, liivi, kaksi tunikaa ja minimekko - , joiden yhteydessä mainitaan, että 60-luku ja väripalkeilla leikittely, kirkkaiden värien yhdistäminen mustaan on nyt IN, mutta Mondriania tai selkeää esikuvaa, Yves Saint Laurentia, ei mainita.