Ikuisuusprojekti osa 1

  

 

Uskon, että kaikilla käsitöitä harrastavilla on mielessään moniakin suunnitelmia uusista teoksista. Jokaisella on varmaan myös useampiakin keskeneräisiä töitä, jotka on joskus epämääräisessä tulevaisuudessa tarkoitus saattaa loppuun. Tarkoitan tässä käsitöitä, joilla on erityisen pitkä valmistusaika eli töitä, jotka kuuluvat niin kutsuttuun ikuisuusprojektien ryhmään. Ainakin minulla on sellaisia.

Ikuisuusprojekti voi olla jo aloitettu tai vielä suunnitelma-asteella oleva työ tyyliin "joskus vielä virkkaan tai solmin paperinarusta hienon seinätekstiilin" tai alennusmyynnistä hankittu lankaerä ajatuksella "näistä neulon joku talvi upean kirjoneulevillatakin" tai sitten ne ovat toiveajattelun kaltaisia kuten "vielä jonain päivänä neulon itselleni ohuenohuet pitkä mustat pitsisukat".

Aikoinaan minulla oli unelma tehdä valkoisista virkatuista pitsilapuista pitkä mekko. Mutta ei tullut takkia kissalle, eikä mekkoa minulle, tuli liivi, tunika tai mikä lie. Tämä ikuisuusprojekti sai sentään jonkinlaisen päätöksensä, toisin kuin moni muu komerossani yhä valmistumistaan odottava puolivalmis tekele. 

 
 

Tunikassa on 47 virkattua palasta, jotka kaikki ovat keskenään erilaisia. Enkä edes muista, milloin olen virkannut niistä ensimmäisen, niin paljon siitä on kulunut aikaa, mutta onneksi Novita on myynyt Virkkauslankaa jo iät ja ajat, niin että sain kuin sainkin virkattua nuo yhdistävät väliristikot samalla, tai ainakin samannäköisellä langalla kuin itse palasetkin.

Malli on yksinkertainen, vain vähän alaspäin levenevä. Kun olin hyväksynyt sen tosiasian, että mekko jää tekemättä ja tunikaan on tyytyminen, piirsin etu- ja takakappaleiden kaavat paperille ja sommittelin niille pitsipalaset riveihin. Aloitin helmasta ja virkkasin kaksinkertaisella langalla välikerrokset yhdistellen samalla työhön pitsipyörylät sopivan mittaisilla pylväillä ja ketjusilmukoilla. Sivuille tarvittiin lisämateriaalia samoin kuin hihansuihinkin ja kaula-aukko vaati pyöristyksen ja kerroksen kiinteitä silmukoita, mutta muuten kokoamistehtävä oli loppujen lopuksi helppo. 

Tietysti joku voi olla sitä mieltä, että nyt on pukeuduttu pöytäliinaan. Ei mutta hei, siitä tulikin mieleeni, että mitähän niistä kaapissa tilaa vievistä pitsipöytäliinoista tekisi? Pöytäliinat - varsinkin ne pitsiset - kun ovat nykyään niin kovin harvoin käytössä.