Polkupyöräilyä

Tykkään pyöräilystä. Sen verran mukavuudenhaluinen kuitenkin olen, että lähden pyörälenkille vain hyvän sään aikana, en koskaan sateessa tai liiassa tuulessa, enkä milloinkaan pyöräile talvella. En ole siis mikään tosiharrastaja.

Tässä kuvasarjassa esittelen kauniin kesäpäivän pyörälenkin.

Ensimmäisessä kuvassa ollaan vielä melkein kotikulmilla: pyöräteiden risteys, jossa toinen tie valoon vie, toinen alitse autotien. 

16 km: Matinmäki, matkalla kohti Puuppolaa. Jyväskylässä on runsaasti kauniita pyöräteitä, mutta varsinkin syrjemmässä sijaitsevista monet ovat kyllä ikävän huonossa kunnossa. Pyörässäni on leveähköt maastorenkaat (vaikka ajankin enimmäkseen asfaltilla), mutta silti tietä on tarkkailtava, ettei pyörä uppoa railoon ja heitä kuljettajaa kumoon. Tässä pyörätien halkeamia on onneksi paikkailtu.

Samaan aikaan, kun Jyväsjärven kiertävällä rantaraitilla on sekä pyöräilijöitä että kävelijöitä - ja rullaluistelijoita! - ihan tungokseksi asti, saa näissä kaupungin alueella sijaitsevissa maalaismaisemissa pyöräillä ihan rauhassa.

18 km: Nelostien ali. Periaatteessa en tykkää lainkaan näistä alikulkutunneleista, sillä ne ovat pimeitä ja usein epäilyttävän likaisia ja jos ajaa aurinkolasit päässä, ei tunnelin sisällä näe juuri mitään. Mutta pakkohan se on myöntää, että niiden käyttäminen on huomattavan paljon turvallisempaa kuin vilkkaan tien ylitys. Tätäkin tunnelia käyttää moni pieni koululainen koulumatkallaan. Puomien tarkoitus on kaiketi vauhdin hiljentämisen lisäksi estää autolla läpiajo, mutta kaunistuksia nuo puomit eivät kyllä ole, siitä pitävät huomioväritkin  huolen.

Polkupyöräni on 21-vaihteinen ja 21-vuotias. Se on siis nähnyt jo useita pyöräteitä. Suora etutanko, käsijarrut edessä ja takana, pientä räminää, ei mitään ylellisyyksiä. Useinmiten käytän kuitenkin vain keskimmäistä eturatasta eli seitsemää vaihdetta. Olen antanut pyörälleni nimen Old faithful - Vanha uskollinen. Nimi on sama kuin kuuluisan Yhdysvaltain Yellowstonen kansallispuiston geysirin. Tässä pyörä on pysähtynyt Makkarajoen ylittävän sillan kupeeseen.

19 km: Puuppolan koulun jälkeen on edessä mahtava alamäki. Parasta pyöräilyssä ovat juuri alamäet - ei kuitenkaan liian jyrkät - ja ikävintä, jos kertyneen vauhdin joutuu jarruttamaan esimerkiksi risteyksen vuoksi pois. Alamäessä tien pintaa on tarkasteltava entistä huolellisemmin. Olen myös alkanut käyttää pyöräilykypärää.

Runsaiden sateiden jälkeen on aina nähtävissä, mikä mahti vedellä on. Tässä kaivonkannen reunasta maaperä on pettänyt asfaltin alta ja seurauksena on ammottava aukko. Näissä voi tapahtua tapaturmia niin pyöräilijälle kuin jalankulkijallekin. 

 

32 km: Palokkajärven kiertävä reitti on itäpuolella, Lahjaharjun ja Lohikosken kohdalla, sekametsän halkaiseva hiekkapäällysteinen kevyen liikenteen väylä. Kauniissa ympäristössä näkee usein ulkoilijoita lemmikkeineen tai ilman. Länsipuolinen reitti ei ole niinkään kaunis, sillä se kulkee moottoriliikennetien vieressä, mutta lähempänä järveä. 

41 km: Jos vain suinkin jaksan ja sää on pyöräilylle sopiva, matkani suuntautuu ehdottomasti Naissaareen ja sen kahvioon (www.naissaarenkahvihuone.fi), jo vähintään sen herkullisten leivonnaisten vuoksi. Kaupungista tullessa Naissaaren saavuttamiseksi on tehtävä jaloilla paljon töitä, sillä korkeuserot ovat melko mahtavat. Ja samat korkeuserot ovat vastassa kotimatkallakin. 

Tällä kertaa Naissaaren leivonnaiset saivat jäädä, sillä taivaalla näkyi tummia pilviä.

Kiersin kuitenkin vielä Jyväsjärven, niin reitistäni tuli viiden järven - Tuomiojärvi, Alvajärvi, Korttajärvi, Palokkajärvi ja Jyväsjärvi - ympäriajo

55 km: Kotona. Loppumatkasta taivas heitti muutaman pisaran niskaani, ei kuitenkaan kylliksi kastellakseen.

PS. Jyväskylän kaupungin sivuilla olevassa katukartassa on mittaustoiminto, jolla voi merkitä kulkemansa matkan karttaan ja ohjelma ilmoittaa kilometrit.