Tuli mitä tuli, mutta tällaiset niistä sitten tuli.
Nimittäin kolmannen lamppulasihelmikurssini tuotoksista. Kun toiset kurssilaiset
pystyivät tekemään hienoja kukkakuvioita, monivärisiä kuviollisia helmiä tai
upeita hahmoja, minun taitoni riittivät juuri ja juuri näihin kaksivärisiin,
keskenään erikokoisiin punavalkoisiin helmiin. Mutta ei passaa olla tyytymätön,
tykkään punaisesta ja valkoiseen kesävaatetukseen nämä sopivat hienosti.
Ensimmäisellä lamppulasihelmikurssillani Taito Aiviassa (http://www.aivia.fi/etusivu/) olin tullut
siihen tulokseen, ettei tämä taitolaji ole minua varten. Kädet tärisivät, kun
olisi pitänyt tehdä tarkkoja koristeluja; helmet halkesivat, kun en pystynyt
pitämään niiden lämpöä tarpeeksi tasaisena tai valahtivat muodottomiksi ennen
kuin ehdin huomatakaan. Eikä koristelu onnistunut, ei sitten sinnepäinkään:
pilkut eivät osuneet niihin paikkoihin, joihin niiden olisi pitänyt ja stringit
katkesivat väärästä kohden. Päätin, etten yritä tätä lajia enää koskaan, en
koskaan! Ja menihän siinä – ainakin kaksi kuukautta – ennen kuin pyörsin
päätökseni ja ilmoittauduin uudelle kurssille. Tuolla toisellakin kurssilla
oli käsieni jatkuvasta tärinästä huolimatta yhtä rattoisaa kuin jo ensimmäisellä. Vika ei ollut opettajassa vaan oppijassa,
en oppinut yhtään mitään uutta, enkä ollut yhtään tyytyväinen
tuotoksiini. Niitä tummia möhkälehelmiä ei ehkä koskaan tulla näkemään missään.
Kolmas kerta toden sanoo – kai. Korvikset puuttuu.
Hei Jaana, nuo helmethän on aivan ihanat ja tyylikkäät. Jatka vaan korviksiin!
VastaaPoistahei, tosi hieno tuli tästä korusta!! ja sitäpaitsi, tää on vaativa helmi tehdä, elä yhtään vähättele itseäsi :)sait tuon punaisenkin pysymään punaisena! mahtavaaa! -nipa
VastaaPoistaMinä tein viime viikonloppuna 50 helmeä,ja vain kaksi niistä oli täydellisen pyöreitä ja nekin ruman värisiä.Mutta helmien tekeminen on mukavaa.Jo oman polttimen hankkinut
VastaaPoista