Emalisydämet

Suhteeni emalilasitukseen on perua kaukaa lapsuudesta. Isäni teki silloin emalointitöitä, hänellä oli polttoa varten uuni ja jos oikein muistan, saimme me lapsetkin tehdä omia pieniä töitämme.

Kävin talvella 2012 Jyväskylän työväenopiston emalityökurssilla, jolla opimme perusasioita tästä vanhasta tekniikasta. Emalointi tapahtuu sulattamalla värijauhe kupari- tai muulle kuumuutta kestävälle metallipohjalle joko uunissa tai kuten näissä töissä, kaasupolttimen liekillä.

Lasitustyössä yllätyksellisyys liittyy väreihin. Värit ovat opaakkeja eli peittäviä tai transparentteja eli läpinäkyviä, eikä jauheväristä voi nähdä minkälainen lopputulos on. Aloittelijan ongelma on lisäksi ymmärtää, miten paksun tai ohuen värikerroksen voi kerralla sulattaa. Jos kerros on liian ohut, kupari paistaa läpi, eikä peitä ja jos värikerros on liian paksu, lasitus halkeilee ja voi myös irrota palasina valmiista työstä. Lasituskerroksia ja polttokertoja tehdään useita.

Sydänsarjani kaikki työt on tehty kuparilevylle, joka on ensin lasitettu mustalla opaakilla, päälle olen sitten lisännyt kuvioväriä, kahta tai useampaa. Mustaa pohjaväriä on saatu esiin piirtämällä jauheen pintaan kuvioita ennen polttoa.