Lapsuusmuistoja batiikissa

Saaren neidot

Lapsuuden kokemukset vaikuttavat koko elämän ajan - myös esteettiset. Sen todistaa tämä batiikkityö, jonka olen tehnyt jo kauan aikaa sitten. Kummasti se tuntuu muistuttavan alla olevaa, lapsuudessani ihailemaani Eino Vesalaisen sekatekniikalla tekemää naisen muotokuvaa, joka on nyt oman kotini seinällä.  Sama pitkä kaula, samanlaiset hiukset ja ilme. Ihailen edelleen pitkäkaulaisia naisia.

Eino Vesalainen

Taidemaalari ja -graafikko Eino Vesalainen (1923-2010) opiskeli kansakoulunopettajaksi Kajaanin seminaarissa, aivan kuten isänikin. Molempia kiinnosti taiteen tekeminen, mutta isälleni taide oli enemmän harrastus, Eino Vesalaisesta tuli taiteilija, taidemaalari ja graafikko. Hän oli oman tiensä kulkija, tuottelias ja monipuolinen ja käytti erilaisia tekniikoita, ilmaisumuotoja ja tyylejä: esittävästä abstraktiin, realismista fantasiaan, informalismista omaperäiseen surrealismiin, grafiikasta öljymaalaukseen sekä mustavalkoisuudesta väri-iloitteluun. Vesalainen perusti 1980 Hyvinkäälle Lasten ja nuorten kansainvälisen taidekeskuksen, sai valtionpalkinnon 1965, ensimmäisen lastenkulttuurin valtionpalkinnon 1981 ja intialaisen Nehru-palkinnon 1993.

Eino Vesalainen: Elämän vuodet
160x110 cm, öljy, 1954

Eino Vesalainen: Thaimaan tyttö
100x75 cm, öljy, 1997

Batiikki on Indonesiasta peräisin oleva kankaiden värjäystekniikka. Siinä kangas värjätään vahalla tai solmimalla. Vahabatiikissa kangas kuvioidaan ensin vahalla ja  värjätään sen jälkeen, jolloin väri ei tartu vahan peittämälle alueelle. Monivärisyys saadaan aikaan toistamalla vahaus- ja värjäyskertoja. Lopuksi vaha poistetaan. Batiikille tunnusomainen pinta syntyy vahan murtuilemisesta värjäysvaiheessa.

Vahabatiikkitekniikalla voi yltää vaikka millaisiin lopputuloksiin.