Hopean hohtoa, tuskan aiheita

         Hopeasavelle 
voi helposti menettää sydämensä, niin kiehtovaa se on ja niin monenlaisia esineitä siitä voi valmistaa. Materiaalin hienous ja oma ahneusko sitten lienevät olleet taustalla, kun taas piti ottaa valmistaakseen vähän enemmän kuin kunnolla ehtii ja ehdottomasti enemmän kuin kukkaro sallii. Vain yksi kurssipäivä aikaa ja tarkoituksena valmistaa pursotustekniikalla hopeahelmiä pienten styrokspallojen päälle.

        Vaan kuinkas sitten kävikään?

Sydämet ovat saaneet ensimmäisen kerroksensa.

Päätös helmistä jotenkin mystisesti muuttui; päädyin tekemään laattoja siveltävästä savesta. Koska mielen muutos oli nopea, ryhdyin työhön aivan liian vähäisellä suunnittelulla ja sain sitten kärsiä tästä levottomuudestani myöhemmin.

Aloitin leikkaamalla kuviopahvista ja käsin valmistetusta paperista kummastakin kolme kuviota: neliön, suorakaiteen ja sydämen (sydän - sitähän oli minun määrä vältellä?). Aihioiden päälle tuli levittää hopeasavea ensin ohuina  ja myöhemmin vähän paksumpina kerroksina antaen niiden kuivua välillä kunnes kappale olisi tarpeeksi paksu ja kestäisi valmiina työnä käsittelyä. Lopullisen työn oikean puolen oli määrä olla se, joka oli aihiota vasten. Tarkoitus oli siis saada kuviopahvin kohokuvio ja paperin hieno pinta esiin lopullisessa työssä.  

       Vaan kuinkas sitten kävikään?

Ennen polttoa esineitä kuivatetaan tavallisessa uunissa.

Siveltävä hopeasavi on todellakin melko märkää, eihän sitä muuten pystyisi pensselillä sivelemään. Kohopahvi kesti tuon kosteuden vielä jotenkuten, mutta paperi toimi imupaperin tavoin ja suorastaan imi savivelliä itseensä ja tahtoi sen vuoksi hajota ensimmäisiä kerroksia levitettäessä. Eikä seuraava ongelma todellakaan jäänyt epäselväksi. Mikä onkaan tarpeeksi paksu? Lopulliset työt ovat paksuudeltaan alle millin, mutta hopeasavikerroksia niissä on todella useita.

Polttouunissa...

...on lämpöä vähän reilummin.

Saviuunin jälkeen työt eivät näytä kovinkaan upeilta. Niistä on poistettava valkoiseksi kuivunut savi ja aihioiden jäänteet pois teräsharjalla, itse pahvi ja paperi ovat kyllä palaneet tuossa lämpötilassa. Reunan epätasaisuudet tarvitsevat myös hiontaa hiekkapaperilla tai viilalla. Kevyt pohjamateriaali aiheutti lisäksi sen, että laatat eivät olleet tasaisia. Otin tietoisen riskin ja taivutin niitä käsin suoremmiksi; onneksi ne todella ovat tarpeeksi paksuja, eikä varovasti tehty taivuttaminen saanut niitä katkeamaan. Ihan suoria niistä ei kylläkään tullut. Porasin reiät pystyporalla ripustuslenkkiä varten.

       Vaan kuinkas sitten kävikään?

Viimeistelyvaiheessa tuli esiin myös se, että paperille tehdyt laatat ovat itse asiassa paljon paremman näköisiä "nurjalta" puoleltaan. Paperia vasten ollutta puolta ei saanut hiottua kiiltäväksi, eikä paperin kuviokaan näy. Mattapinta ei miellytänyt minua, ei ainakaan tässä. Pahvin päälle tehdyissä töissä parempi puoli (?) on sentään alkuperäisen tavoitteen mukainen, pahvia vasten ollut puoli.

Viimeinen pari uunista ulos.

Jatkoin kotona laattojen työstämistä. Lisää reunojen hiomista, lisää varovaista taivutusta, lisää reunojen hiomista, muotoilua, hiomista, muotoilua, hiomista jne. En ollut tyytyväinen, sillä laatat olivat mielestäni liian suuria, yksinkertaisia ja ... no, tylsiä! Olisi pitänyt jo alussa miettiä enemmän lopputulosta ja sitä, mitä haluaa!

Auttaisivatko pienet liimattavat swarovski-kristallit?  Hain erivärisiä kristalleja ja mallailin niitä laattojen päälle. Vaihtelin kristallien määrää, väriä ja kokoa. Viikkokausia ne varasivat olohuoneen sohvapöytäni, sillä en millään osannut päättää, mikä olisi hyvä ratkaisu: kristalleilla vai ilman, värillisiä vai kirkkaita, paljon vai vain yksi, pieniä vai hieman isompia?

Loppu: Näin käy kun liiaks kehittyy.